Nelisorminen muukalainen

Hyvää päivää, hauska tutustua!

Luonnosta löytyi tänään värejäkin yllin kyllin vaikka eletään pimeintä marraskuuta. Nuo valkoiset eivät ole omenia, vaan pienenpieniä marjoja (lajia en tunnistanut).

Humiseva

Hyvä olla

"But the head is necessary"

Kiitos the Nits. Jälleen kerran loistava keikka Pakkahuoneella, yleisö kuunteli hipihiljaa hurmiossa kolmen miehen musisointia. Bändi on ollut kasassa kunnioitettavat 35 vuotta eikä leipiintymistä ole näköpiirissä. Miksi olisikaan, hehän ovat vasta lähestymässä parasta ikää. Meno oli entistä rennompaa ja leikkisämpää ja nokkahahmo Henk veisteli juttuja minkä biisien välissä ehti. Mikäs sen parempaa lääkitystä pimeään marraskuuhun - minun puolestani keikka olisi voinut jatkua vaikka aamuyöhön. Tämä oli kahdeksas Nits-konserttini: ensimmäisen kerran näin bändin Tampere-talossa viitisentoista vuotta sitten Ting-kiertueella. Konserttilavat ovat sittemmin vaihtuneet intiimimpiin.

Hollantilaisilla oli nyt omat puut mukana, vaikka niitä löytyy täältä omastakin takaa. Uusi Strawberry Wood -levy soi livenä alusta loppuun (ei tosin albumin, cd-muotoon kutistetun lp:n, kuten Henk vitsaili, järjestyksessä) ja mukavina mausteina kuultiin biisejä vuosien varrelta... In the Dutch Mountains, Nescio, Home Before Dark (akustisena olohuoneversiona), Boy In A Tree ja aina karvat nostattava Cars & Cars.

Keikan päätteeksi kolmikko jakeli nimmareita ja mekin uskaltauduimme jonoon. Mutta mitä sanoa ihmisille, joiden musiikkia on ihaillut parikymmentä vuotta? Vuolaat kiitokset, tottakai, ja toivomuksia, että näemme taas uudelleen. Nämä hurmaavan sydämelliset alankomaalaiset konsertoivat parhaillaan Helsingissä.

Eloonjäämisoppi

up - side - down

Pikajuna Budapest-Kathmandu

Muutaman tunnin lauantaisen työrupeaman jälkeen pääsin katselemaan kerrassaan loistavaa valokuvanäyttelyä. Unkarilaista valokuvien aatelia on nähtävillä joulukuun alkuun asti TR 1:ssä. Harvoin näiden kuvaajien töitä näkee yhtäaikaisesti ja vieläpä Tampereella. En ole aiemmin hoksannut, että he kaikki ovat lähtöisin samasta maasta ja vieläpä syntyneet, Capaa lukuunottamatta, saman vuosikymmenen aikana. Vuoropuhelua näiden klassikoiden kanssa käy samaisen maan nykyvalokuvataide, jota puolestaan on näytillä muutaman askeleen päässä TR54:ssa.

Kävin myös ensivisiitillä paikkakunnan ainoassa nepalilaisessa ravintolassa - interiööri on tavallistakin tavallisempi eikä Satakunnankadun varrella nyt voi aivan kuvitella olevansa Himalajan syleilyssä, mutta eipä se haitannut yhtään. Ruoka ja palvelu osoittautuivat mutkattoman ensiluokkaisiksi ja mangolassi maukkaimmaksi mitä olen ikinä saanut. Kulttuurimenot jatkuvat huomenna ihanien hollantilaisten parissa.

Lehtimeri

Vielä yksi syksykuva, jonka otin muutama päivä sitten kun lumesta ei vielä ollut tietoa.

Osku ja täti

Isänpäivänä sain mukavan "paketin" syliteltäväksi. Osku tutkii kiinnostuneena omia pikku jalkojaan.
Kuvan tekijänoikeudet omistaa puolisoni, editointi Nonparellin.

Jos metsään haluat mennä nyt

Syvennyin eilisiltana uudelleen Miina Savolaisen häkellyttävään teokseen, joka yllytti tänään pienelle metsäretkelle. Risukossakin on tunnelmansa... Maailman ihanimmasta tytöstä luennoidaan lähiviikkoina ympäri Suomea. Itse en harmittavasti ehdi huomenna Akateemiseen kirjakauppaan klo 16:ksi, mutta ne jotka kerkiävät, menkää ihmeessä.

Hohto

Free and easy

Pakkoloma kuulostaa pahemmalta kuin onkaan, varsinkin kun kyse on vain kolmesta päivästä jolloin kukkaroon ei tule isoa lovea ja saa tehdä mitä huvittaa. Tämä toinen päivä on kulunut - kuinkas muuten - kirjojen, musiikin ja kuvausretken merkeissä.

Niin, sekä seuratessa kissaa, jonka takakinttujen sisäsyrjiltä on viime aikoina lähtenyt niin paljon karvaa että paljaat alueet alkavat nyt hiukan huolestuttaa, ja katti myös lipittää vettä normaalia enemmän. Mahtavatkohan olla vanhan kissan oireita, tyypillisimpinä ilmeisesti diabetes tai kilpirauhasen liikatoiminta? Muutoin kodin haltijatar vaikuttaa oikein tyytyväiseltä elämäänsä. Tarkkaillaan tilannetta.